Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsen kehityksessä on normaalia, että itsetunto ailahtelee, mutta vanhempien ja kasvattajien olisi hyvä oppia havaitsemaan lapselle haitallisia ääri-ilmiöitä. Niin sanottu laatuaika ei korvaa yhteistä arkea.
Mistä on kyse?
Hyvä itsetunto näkyy lapsella mielialana ja itsetunnon kehittyminen mielialan vaihteluina.
Vanhemman tulee nähdä vaivaa tunteakseen lapsensa ja tukeakseen häntä.
Normaalielämään kuuluvat pettymykset ja häpeänkokemukset, myös lapsella.
Hyvää itsetuntoa voi tukea paitsi sanoin, myös lempeällä katseella ja kosketuksella.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan hyvä itsetunto vaihtelee erilaisten elämäntapahtumien mukaan. Menetykset, vastoinkäymiset ja epäonni laskevat itsetuntoa, ja onnistumiset ja kannustamiset kasvattavat sitä. Lapsen kannustaminen merkitsee erityisesti silloin, kun lapsi tai nuori on ponnistellut jonkin itselleen tärkeän asian parissa.
- Itsetunto ei ole suora viiva, joka olisi päivästä, hetkestä ja ikäkaudesta toiseen samanlainen. Sinkkonen muistuttaa, etteivät vanhemmat voi täysin suojata lapsiaan pettymyksiltä ja pahalta ololta.
- Esimerkiksi koulukiusaaminen on sellainen ilmiö, joka saattaa vaurioittaa kouluikäisen lapsen ja nuoren hyvinkin pitkäksi aikaa, ellei jopa pahimmissa tapauksissa pysyvästi. Vanhempina voimme olla kuulolla ja olla riittävän paljon oman lapsen kanssa, jotta tiedämme ja osaamme tulkita myös ei-kielellisiä viestejä. Että nyt lapsella on jotain, mikä askarruttaa ja vaikuttaa hänen toimintakykyynsä.
- Tällöin vanhemman tulee sitkeästi yrittää saada selville, mistä kenkä puristaa ja tarvittaessa puuttua ongelmaan, Sinkkonen kannustaa, ja sanoo, että se vaatii vanhemmalta viitseliäisyyttä. Lapsen tuntemiseen ei riitä pelkkä laatuajan viettäminen, vaan etusijalla on perheen kanssa vietetty arki, jolloin lapsen on helppoa pakottomasti puhua häntä mietityttävistä asioista. Sinkkonen kertoo kuulevansa työssään lastenpsykiatrina vanhempien usein kunnioittavan väärällä tavalla lastensa yksityisyyttä. Hänen mukaansa vanhemman täytyy nähdä vaivaa yrittäessään hoitaa lapsen ongelmia.
Vanhempi ei saa väärällä tavalla kunnioittaa lasta.
- Vanhempi ei saa väärällä tavalla kunnioittaa lasta. Kun lapsi torjuu vanhemman, on vanhemman tuolloin kerrottava lapselle, että näkee jonkin asian vaivaavan lasta. Lapsen tulee ymmärtää, että häntä ei aseta ruuvipenkkiin, mutta aiheeseen on pakko palata ja että lapsen on pakko kertoa olostaan vanhemmalleen.
Aikuinen ihminen tunnistaa itsessään niin hyvän kuin huonon itsetunnon piirteet. Lapsi ei tähän kuitenkaan kykene.
- Koko itsetunto-käsite on kokenut melkoisen inflaation, kuten myös hokema siitä, kuinka me saamme lapselle hyvän itsetunnon. Lapsi ei tavoita ajatusta siitä, että "kas, tänään minulla on hyvä itsetunto", vaan se tulee esille lapsen mielialoina.
- Lapsi, joka kokee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, säteilee hyvää tuulta, innokkuutta ja uteliaisuutta ulospäin. Jos me katsomme lasta, joka ei jaksa leikkiä, olla kavereiden kanssa, jaksa keskittyä mihinkään tai on selvästi alakuloinen, niin voidaan todeta, että lapsella on siipi maassa tai ääritapauksessa hän on peräti masentunut.
Itsetunto kehittyy jo vauvana
Useilla pienillä lapsilla itsetuntoa voi olla vaikka muille jakaa. Heillä ei ole lukkoja tai jännitteitä, jotka voivat vaivata aikuisia. Ajan saatossa pienetkin lapset kuitenkin alkavat sulkeutua ja kokea pettymyksen tunteita arjessa. Tämä on Sinkkosen mukaan täysin normaalia ihmisen kehityksessä.
- Parivuotias lapsi voi olla kuin Euroopan omistaja, hän on aina ihailtu niin vanhempien kuin muunkin lähipiirin toimesta. Freud käytti aikanaan toteamusta "hänen majesteettinsa vauva", mitä muuta silloin voi odottaa. Väistämättä lapselle tulee eteen tilanteita, joissa hän ymmärtää, ettei osaa eikä hallitse kaikkea.
- Lapsi ei voi tehdä kaikkea sitä, mitä aikuiset voivat tehdä, häntä joudutaan kieltämään ja torumaan. Lapsi joutuu kokemaan normaaliin elämään kuuluvia häpeänkokemuksia. Lapsella voi olla vanhempia sisaruksia tai kavereita, jotka ovat häntä parempia jossain asiassa. Lapsi törmää realiteetteihin. Tämä näkyy reilun kaksivuotiaan ja uhmaikäisen itsetuntokuoppana, Sinkkonen sanoo.
Lapsen itsetunto kulkee ikäkausien aikana aallonharjalla - välillä itsetunto läikkyy yli, välillä itsetunto kokee kolauksia. Lapsen kehittyessä ja oppiessa uusia asioita hyvä itsetunto kuitenkin jatkaa kasvuaan. Murrosiässä nuoren elämä muuttuu rajusti, mikä sekin vaikuttaa itsetuntoon.
- Nuori ei tiedä kuinka kasvaa tai kehittyy, meneekö kaikki niin kuin pitäisi. Nuori on epävarma omasta seksuaalisuudestaan ja vartalostaan. Kun tästä selviää, mennään jälleen kohti parempaa ja vahvempaa itsetuntoa, Sinkkonen kertoo.
Sanojen tueksi tarvitaan myös kosketusta
Sinkkonen korostaa pienen lapsen itsetunnon kehityksen olevan paljon muutakin kuin sanoja tai puhetta.
- Meillä suomalaiseen kasvatuskulttuuriin kuuluu aivan erityisesti ajatus siitä, että hyvä itsetunto kehittyy silloin kun me kannustamme ja kiitämme ja kehumme lasta. Nämä ovat tärkeitä elementtejä, joskaan sellainen turha kehuskelu ei lapsen itsetuntoa nosta.
Turha kehuskelu ei lapsen itsetuntoa nosta.
- Siihen tukee hyvin paljon fyysinen kosketus, kaunis katsominen ja lapsen ihailu vain siksi, että kyseessä on suloinen ja ihana pieni tyttö tai poika. Eli meidän hyvän itsetunnon juuret ovat hyväksytyssä ja rakastetussa ruumiissa. Meille suomalaisille se on asia, jota tulisi opetella.
Heikon itsetunnon ääripäänä ei Sinkkosen mukaan liian hyvä itsetunto, vaan pikemminkin narsistiset piirteet. Lapsi ja nuori voi olla röyhkeä ja ylimielinen, ja kokea olevansa muita parempi kaikessa. Usein taustalla on kuitenkin oman haavoittuvaisuuden piilottaminen kuoren alle.
- Tämän ulkokuoren alla saattaa olla suunnaton häpeäalttius ja hyvin haavoittuva itsetunto. Saattaa näyttää siltä, että itsetuntoa on liiankin kanssa mutta kyse voi hyvin olla kuoresta.
Yle Kainuu
