Polkupyörä on lihasvoimalla toimiva ajoneuvo, jonka rakenne perustuu yleensä kahteen peräkkäiseen pyörään, jotka yhdistää runko. Polkupyörää liikutetaan pyörittämällä polkimia jaloilla. Polkimista voima siirtyy ketjun välityksellä takapyörään. Voimansiirrossa on käytetty myös nivelakselia ja polkimet voidaan asentaa suoraan pyörän akselille. Kuljettaja joko istuu polkupyörän satulalla, istuimella tai seisoo polkimilla. Polkupyörää ohjataan kääntämällä ohjaustankoa sekä kallistamalla koko pyörää. On olemassa myös yksi- ja kolmipyöräisiä, sekä käsikammista liikevoimansa saavia polkupyöriä.
Polkupyörän hyötysuhde on hyvä koska kaikki käytettävä voima ohjataan renkaan pyörittämiseen ja liikekitka on pieni. Pyöräily kuluttaa matkaan nähden huomattavasti vähemmän energiaa kuin esimerkiksi juokseminen tai kävely. Kilometrin matkalla vauhdilla 16 km/h pyöräilevä kuluttaa 0,9 kilojoulea energiaa jokaista kehon kilogrammaa kohti, kun vastaavasti juoksija kuluttaa 4,0 kilojoulea.
Vuonna 1995 polkupyöriä tuotettiin 107 miljoonaa kappaletta. Samana vuonna autoja valmistettiin noin 37 miljoonaa kappaletta. Vuonna 2001 tehdyn arvion mukaan maailmassa on 1,4 miljardia pyörää ja 340 miljoonaa autoa.
Via Wiki.
Polkupyörä on 1800-luvun kehitelmä, ja saman vuosisadan loppupuolella
ensimmäiset pyörät ilmaantuivat myös Suomeen. Tuolloin ilmaantuivat
myös uuden kulkuvälineen ensimmäiset suomenkieliset nimitykset. Lönnrotin sanakirjassa (1880) mainitaan ainakin polkurattaat ja pikakulkuri ja sanakirjan lisävihkossa (1886) pikapyörät. J. A. Hahnsson mainitsee Ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1899) myös polkupyörän. 1900-luvulla käytettyjä kansankielisiä nimityksiä on Suomen murteiden sana-arkistossa jo paljon enemmän.
Joskus
nimitys voi viitata sekä entiseen ja tuttuun menopeliin että johonkin
outoon ja yliluonnolliseen. Tällaisia ovat esimerkiksi hullu(n)hevonen (tietoja lähinnä hämäläismurteista) ja pirunhevonen (Rauma). Koko pyöräily näyttää joistakin tuntuneen kummalliselta puuhalta, sillä mm. eräs kurikkalainen on kertonut: Piru vei ihimisen sielua, vaikka se kuinka olis potkinu vastahan. Paholaiseen viittaavat myös Saarijärveltä kirjatut polkupyörän nimitykset pirunhyristin ja lemmonlennätin.
Osa nimityksistä korostaa polkupyörällä liikkumisen nopeutta. Erityisesti Keski-Pohjanmaalla on käytetty sanaa kipajalka: juoksi koko perukka [= kulmakunta] kahtoo, että kipajalallakiko voi ajjaat talavella (Saloinen). Kipajalka-sanan sisällön ymmärtää, kun muistaa, että juoksemista tai hyppimistä voidaan ilmaista sanoilla kipata, kipaista, kipittää, kipottaa jne. Arkistossa on myös tietoja, joiden mukaan kipa on 'kiire' (Konginkangas) ja kipainen 'nopea' (Lestijärvi).
Kipajalkaa muistuttava on muutamista pohjoissavolaisista pitäjistä kirjattu sukkelajalka: se ajjaa sukkelajalalla (Maaninka). Savolaismurteissahan sukkela
tarkoittaa 'nopeaa, nokkelaa, vikkelää' toisin kuin Lounais-Suomessa,
Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla, joissa sen merkitys on 'kummallinen,
merkillinen tms.'.
Liikkumisen nopeus näkyy tietysti myös Lönnrotin sanakirjassakin mainituissa sanoissa pikakulkuri (murteissa yleinen Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla) ja pikapyörät (murteissa varsinkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla) sekä niihin läheisesti liittyvissä sanoissa pikakulkija (mm. Yläne) ja pikajalka (mm. laajalti pohjalaismurteissa).
Joistakin nimityksistä näkyy myös se, että polkupyörä saa liikevoimansa polkemisesta. Tavallisin on tietysti yleiskielinen polkupyörä. Polkumasiina
tunnetaan erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, mutta yksittäistietoja siitä
on mm. Iitistä, Ähtäristä ja Muhokselta. Kuusjoelta on saatu tieto,
jonka mukaan pappa ol hypänny toispuol oja ku polkuhiulu ol tullu maantiäl hänt vasta. Polkuhiulu-nimityksessä esiintyvä hiulu tarkoittaa 'vauhtipyörää; pyörää, ratasta'. Muun muassa 'polkemista' tarkoittaa verbi trampata, joka esiintyy sanassa trampparulla. Se on kirjattu Maariasta.
Jalka-alkuisia polkupyörän nimityksiä ovat jalkamasiina (Kurikka), jalkapyörä (Korpiselkä), jalkaratas (mm. Rauma) ja jalkarauta (Eurajoki). Kinttukone on merkitty muistiin Jäppilästä: jos kinttukone kellä ol
(se oli harvinaista). Myöhemmin moottoripyörien ja mopojen jo
ilmaannuttua on polkupyörällä liikkuva saattanut vähätellä menopeliään: minä tässä vain ajelen sorkkasytyttimellä (Virrat).
Polkupyörän
keksijäksi ei voida täsmällisesti nimetä ketään tiettyä henkilöä, sillä
pyöräversioita kehiteltiin niin Ranskassa, Saksassa kuin
Englannissakin. Erinäköisillä malleilla oli myös eri nimet. Saksalainen draisina
sai nimen kehittäjänsä Draisin mukaan. Kyseessä oli vielä alkeellinen
malli, ts. juoksu- tai potkupyörä, jonka satula oli niin matalalla, että
pyöräilijä saattoi potkaista maasta vauhtia. Ranskalaisessa velosipedessä oli jo polkimet, ja mallissa etupyörä oli takapyörää isompi. Nykyisen kaltainen pyörä sai nimen bicyclette.
Kansainvälisesti tunnetuin nimitys oli alkuun kuitenkin ranskan velocipede (< latinan velox 'ketterä, nopea tms.' + pes 'jalka') "nopeajalka". Se sisältyy asussa velosipedi
myös mm. Airilan ja Cannelinin toimittamaan kirjaan Vierasperäiset
sanat (1920), ja sanan äännevariantteja on löydettävissä myös Suomen
murteiden sana-arkiston kokoelmista: velosiped (Rauma), velosipeetti, velosipetti (Ilomantsi), velosipeeti (Oulu), velosipeetteri (Karunki) ja vilosipeli (Oulu). Runsas äännevaihtelu on yleensäkin ominaista lainasanoille.
Englannin bicycle ja ranskan bicyclette (< latinan bi 'kaksi' + kreikan kyklos 'pyörä') "kaksipyörä" näkyvät suomen murteissa vain norjan kautta tulleena lainana sykkeli, joka on kirjattu Ruijan suomesta. Airilan ja Cannelin em. kirjassa on hakusanana bisykli ja Otavan isossa tietosanakirjassa (1931) bisykkeli.
Enää
vuosikymmeniin ei pyörän vanhoja vieraskielisiä nimityksiä ole esitetty
sivistys- tai tietosanakirjoissa. Murteissamme sama
sananmuodostamismotiivi kuin sanalla bicycle on Mäntsälästä muistiin merkityllä pyörän nimityksellä kaksipyöräinen, ja sama motiivi kuin sanalla velocipede on esimerkiksi nimityksillä kipajalka, pikajalka ja sukkelajalka.
Edellä mainittujen lisäksi on polkupyörästä käytetty murteissa mm. nimityksiä haara(in)välikone, jalkovälikone, jalkovälikärry, rukki, pyörärukki, vokki, nälkäpyörä, velkapyörä, villivaunu jne. Slangissa on sitten vielä omat nimityksensä.
Via www.kotus.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti